Suhinaa,

kuntopyörän nimittäin.

Eteenpäin on menty. Saarioisten makaroonilaatikko vaihtuu pikkuhiljaa jogurttiseen lihapataan ja suppilovahverouuniperunoihin, peruskarjala savuolueen. Telkkarikin levisi joten on aika alkaa hilata miestä pohjalta takas raiteille. Queenin Bicycle racen tahtiin kun vetää raakoja ja kiduttavia spinningtreenejä kevääseen asti ihan oman olohuoneen nurkassa, saattaa ens kesänä olla nälkää varastossa ihan omaksi takaa. Onneksi tuli kaukaa viisaana hankittua kunnon spinningfillari syksyn korvilla.

Toistaiseksi kidutus on ollut lähinnä henkistä. Jalka paranee muttei sitä vielä uskalla kovin koville laittaa; 2x45min päivässä sujuu kivutta mutta on maksimin rajoilla kun siihen lisätään 2-3h jalkajumppaa. Vesijuoksu onnistuu myös - asetinpa itselleni tavoitteeksi vesijuoksuleirin itsenäisyyspäiväviikolle. Uusia ärsykkeitä voisi hakea kiertämällä kaikki pääkaupunkiseudun uimahallit vuorollaan. Veikkaanpa että aika riittää...

Kuntoutus kick-off

Viime perjantaina käytiin Tiian kanssa Sallisen Tuomaksen luona Koskella hakemassa apua ja tukea kuntoutukseen, monivammapariskunta kun ollaan. Pitkän prosessin alussa ollaan ja pitkää pinnaa ja kovaa työtä vaaditaan ennen kuin jalka on kunnossa. Onneksi en ole koskaan töitä pelännyt!

Laitetaan tähän malliksi seuraavan kahden viikon tavoitteet ja kuntoutussuunnitelma, jospa siitä joskus tulevaisuudessa olisi apua jollekulle vastaavassa tilanteessa:

Tavoite 23.11.-7.12. : Kävelyn normalisointi, pohjelihaksen aktivoituminen ja paluu urheilijan kirjoihin säännöllisen liikunnan avulla

Kuntouttavat liikkeet:

-nilkan ojennus/koukistus ilman vastusta
-nilkan ojennus/koukistus kuminauhalla vastustaen

Näitä 1000 toistoa/päivä noin suunnilleen. Vie muuten aikaa !

"Treeni":

-kuntopyörä, poljin jalkapohjan keskellä 1vko, sen jälk. siirto päkiälle.
-vesijuoksu (aluksi tuen kanssa), varottava pohjakontaktia
-muiden lihasryhmien harjoittelu (kestovoima)

Kävelyharjoitteet:

-painonsiirrot oikealle jalalle
-askelluksen harjoittelu
-rauhallinen kävelyharjoittelu / painonsiirto, askelpituus, rytmi
-vähitellen kävely hieman pohkeen aktivointia korostaen

Eli nyt kun leikkauksesta on vajaat kolme viikkoa, on painoton pitkittäissuuntainen liike sallittu, painon kanssa ei koko liikerataa. Kaikki sivuttaisliike on pannassa. Kestävyysharjoitteluun pääsee käsiksi pikkuhiljaa kuntofillarin ja vesijuoksun avulla. Parin viikon päästä katsotaan taas uusi ohjelma. Oikein odotan sitä aikaa kun pääsen todella tekemään jalkaa kuntouttavia ja kehittäviä liikkeitä (6vk -->) ; luultavasti löytyy uusia ärsykkeitä ja harjoitteita, loikkavalmentajalta.

On tässäkin toisaalta tekemistä - ei ihan SM-kunnossa olla vielä.

Kestävyysurheilun ydin

Lainaus suomalaisen kirjallisuuden klassikosta tiivistää hienolla tavalla koko kestävyysurheilun syvimmän lainalaisuuden. Yksi virke ilmentää sen puhtainta kauneutta. Kokonaisvaltaista työtä ja tunnetta.

Mies painui uudestaan kuruun. Kangistunut ruumis oli aluksi vastahakoinen, mutta kun rohtiminen paidanselkämys sitten alkoi höyrytä, toimi kone jälleen.

Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla.

Ero ystävästä

Yksi suhde loppui tänään. Kuten kaikki muutokset, tämäkin pelotti etukäteen mutta päätöksen jälkeen on ollut helpompi hengittää. Aikansa kutakin, myös eloa pallo jalassa.

Hermo petti päivää aiottua aikaisemmin ja heitin kipsilastan nurkkaan. Tuokio kestää vielä täydelliseen vapauteen - nyt harjoitellaan omilla jaloilla seisomista nilkkatuki turvana.

Eilen salilla 1.15 treeni, kuntopyörä 30' + voimaa leikatulle jalalle 25' + kuntopyörä 20'.
Tänään ap 40' kuntopyörällä ja illalla 40' kuntopiiri keskivartalolle. Välissä shoppailumaratoni, livenä, ei ostoskanavalta.

Salitreeniä ja kuntopyörää

Uskomatonta kuinka hauskalta kuntopyörän polkeminen voi tuntua! Lauantaista alkaen sitä on annosteltu nousujohteisesti aloittaen 5min pätkästä. Eilen jo 2x30min höystettynä kuntopiiriliikkeillä. Joka kerta polkemisen jälkeen on kiristettävä sidettä - kertoo siitä että verenkierto elpyy ja turvotus vähenee liikunnan ansiosta. Eipä olisi uskonut että liikunnan iloa täytyy hakea kovimman kautta.

Salitreeniä Kumpulassa on takana jo 3 kertaa pulska tunti puolitoista kerrallaan. Pitkiä sarjoja kestovoimaa laitteilla ja pienillä painoilla; pakara-takareisilaite on leikatulle jalalle loistavaa treeniä! Ehkä se tästä... vaikka oikea pohje onkin jo vajan kahden viikon aikana menettänyt ympärysmitastaan 2-3cm terveeseen jalkaan verrattuna.



Liekö lihasten hupenemista vai mitä kun painoa on rapiat kymmenkunta voirasiaa vähemmän kuin vuosi takaperin? Tänään mentiin jo alle 69kg:n ihan heittämällä ja kotiin tultiin suklaalevyt ja croisantit repussa jottei ulkomuoto ala liikaa kestävyysurheilijaa muistuttamaan. Rajansa valehtelullakin.

Jumitusta ja kuumehoureita

Elämä alkaa vihdoin voittaa. Leikkauksesta (6.11.) on nyt 1,5 viikkoa ja kipsi jalassa vielä viikon päivät. Koiven kanssa on pärjätty varsin mukavasti, vaikka onhan tuo kipsilasta vähän turhankin tuttu ja turkasen tukala kumppani.

Pari ekaa päivää meni mukavasti pilleripöhnässä panacodia, buranaa ja jotain morfiinijohdannaista napsiessa. Äijä oli kuitenkin sekä köyhä että kipeä. Kun pöhnä alkoi helpottaa, iskikin sitten kurkkutulehduksen poikanen, joka varttui varsin nopealla tahdilla ihan kunnon taudiksi. Kuumetta 38'C ja kurkku niin turvoksissa että hengittäminenkin sattui. En suosittele - tosin Marika pääsi nokittamaan kipsillä ja mahataudilla. Ei hääviä sekään. No, pari päivää kärvisteltyäni sain keskiviikkona Kaikkosen oloiselta kaverilta Meilahdesta Zithromax-kuurin. Kyselin että eikös kuitenkin pitäisi ottaa jokin nieluviljely, jotta selviäisi onko siellä nielussa bakteeria mutta kuulemma ei ole huolta sillä " kyllä tämä kaikki oravaa pienemmät sieltä kurkusta tällä lähtee". Mikäs siinä.

Niin, olin itseasiassa Meilahden korvapolilla kuulemassa mitä poskionteloiden TT-kuvasta oli löytynyt. Piilevä ja pitkäaikainen hammastulehdushan se siellä yläposkihampaan juuressa asustelee ja aiheuttaa vaikka minkämoisia oireita - teoriassa. Käytännössä on tietysti vaikea tietää, kuinka iso osa tän ja viime vuoden sairastelu- ja suorituskykyongelmista menee tuon tulehduksen piikkiin. Toivotaan, että valtaosa. Ilmeisesti se tulehdus on ollut siellä jo hyvän aikaa koska oli syönyt tiensä luun läpi jo poskionteloon saakka. Soittelin hammaslääkärille ja kyselin mitä tehdään. Kuulemma juurihoito, joka vaatii useampia käyntejä ja jos ei aukko poskionteloon mene sen jälkeen umpeen niin leikataan poskionteloita. Ei ihan semmoisia uutisia mitä tässä tilanteessa olisi halunnut kuulla.

Tää saikulla olo on melkoisen leppoisaa touhua nyt kun tuo tauti helpotti. Aamulla vetää kevyen aamiaisen ja katsellee aamusarjat tehden kevyitä jumppaliikkeitä. Päivä jatkuukin mukavasti ostoskanavan ja ostosruudun parissa. Tollainen Swiffel Sweeper, H2O Mop ja erityisesti VibroShape -vyö pitää ehdottomasti saada. Ostopäätöksen jälkeen onkin aika siirtyä koneen ääreen ja surffailla netissä ja muutenvaan jumittaa. Ennen iltapäiväsarjoja ehtii vielä vetäistä päikkärit ja lämmittää annoksen Saarioisten makaronilaatikkoa tai Pirkka Lihaperunasosetta. Aamusarjoista suosikikseni on nousemassa Elämää Ballykissangelissa ja alkuillan kruunaa ehdottomasti Sydämen asialla. Tässä brittiläisen pikkukylän 60-lukuista elämää kuvaavassa sarjassa on on se loistava puoli, että sen näkee heti seuraavana aamuna uusintana eikä näinollen menetä mitään vaikka keskittyminen hieman harhailisikin. Näin vanhempana olen näköjään mieltynyt laatusarjoihin - kymmenen vuotta sitten ensimmäisten nilkkaleikkausten aikaan Kauniit ja Rohkeat muodostivat päivän kohokohdan. Ilta kuluukin telkkarin ääressä jalkaa heilutellen ja seuraavana aamuna homma pyörähtää taas jo tutuksi tulleille urilleen. Paitsi jos oikein hektinen päivä sattuu niin saatan köpöttellä postilaatikolle asti.

Oikeastaan on ihan terveellistä välillä pysähtyä ja elää hetki täysin paineetonta elämää.

Treenit on jäissä, ymmärrettävästi. Olen kuitenkin päivittäin koettanut jumpata keskivartaloa ja jalkoja 30-50min. Se hyöty tästä jaksosta ainakin on, että selkä ja vatsa saavat kyytiä. On kuitenkin kohtuullisen turhauttavaa koettaa treenata niin ettei liika hiki puske läpi - ei käy kateeksi naisia kuntosaleilla, mitenkään yleistämättä. Piakkoin homma helpottuu ja pääsen kevyesti polkemaan kuntopyörää ja käymään salilla, joten toivoa on ilmassa. Motivaatio on ihme kyllä paremmissa kantimissa kuin koko syksynä - olenko olemassa vain toipuakseni vammasta ja ongelmasta toisensa jälkeen?

Nilkkaleikkaus nr 5

Uran viides (5) nilkkaleikkaus on sitten tehty. Kovin montaa ei enää taida kone kestää vaikka aiemmat olivatkin jo vuosilta 1996-2000. Toivotaan että kaikki oppi noista tulee käytettyä enkä hölmöile turhaan tälläkertaa.

Orava teki Evansin tyyppisen leikkauksen, jossa vahingoittunut Peroneus brevis -jänne katkaistiin yläosastaan ja ommeltiin kiinni longukseen. Loppuosa uitetiin kehräsluun läpi 6mm poralla työstetyn reiän läpi ja kiristettiin nilkka sillä. Kuulemma jänne oli liian pahoin vaurioitunut korjattavaksi anatomisesti. Nivelsiteitäkin ommeltiin ja jalkaan iskettiin kipsilasta.

Vaikka arveluttaakin, kuinka jalan toiminnallisuus muuttuu tän operaation vaikutuksesta, niin ei auta kuin luottaa huippuammattilaiseen. Ei ainakaan jää jossiteltavaa kunhan itse hoidan kuntoutuksen niin hyvin kuin mahdollista. Ennuste on seuraavanlainen:

-kipsi 2,5vkoa, ensimmäinen viikko varaamatta, toisella puolikas paino sallittu ja sitten kokopainolla. Tämän jälkeen kepit nurkkaan jos mahdollista ja jalkaan nilkkatuki, jonka kanssa eletään 1kk
-kevyttä kuntopyöräilyä 1,5vkon kohdalta, kipsin poiston jälkeen enenevässä määrin mutta varoen nilkan täyttä liikettä. 6vko:n kuluttua voi kävellä enemmän ja pyöräillä ja hiihtää tuen kanssa. Juoksuaskeleita saa ottaa noin parin kuukauden kuluttua jos kaikki menee hyvin.

Saapa nähdä kuinka äijän käy; kovaa kuntoutusta ja mielenkiintoinen projekti on joka tapauksessa edessä ja tarkoituksena on olla vielä huippukunnossa viivalla. Ensimmäinen askel on etsiä hyvä fysioterapeutti kuntoutusvalmentajaksi.

Peroneus päreinä

Nopeusvoimatreeni keskiviikkona ennen Virkiä-Jukolaa. Teen 50kg levytangolla puolikyykkyjä nousten päkiälle asti. Jonnekin muistini sokkeloihin on rekisteröitynyt mielikuva siitä, että jossakin vaiheessa oikea nilkka antoi myöten jonkin verran ja treenin jälkeen se oli jotenkin omituinen. Seuraavan aamun taitotreenissä se sitten häiritsi jo aikalailla; jokaisella askeleella kehräsluun alueella ja sen yläpuolella oli kipua. Laitoin homman hermopinteen piikkiin; tuntuu kuin jalka olisi osin poissa paikaltaan ja nivel lukossa. Ajattelen, että jos nyt pyöräyttäisin nilkan, ongelma poistuisi. Jukola-lauantaina aamiaiselle kävellessä tulee aikalailla epätoivoinen olo. Sattuu joka askeleella eikä kipu tahdo hävitä. Puolentunnin verkkalenkistä ensimmäiset puolisko on tuskaista, samoin verryttely ennen suoritusta. No, tulos oli hyvä vaikka pyöräytinkin jalan eikä se siitä kuitenkaan odotusteni vastaisesti kohentunut.

Jälkiviisaana olisi pitänyt mennä lääkärille jo tässä vaiheessa. Nyt sitkistelin koko kesän jalalla, joka ei pelannut lainkaan. Välillä hävisi tunto ulkosyrjältä, välillä juoksemisen esti kipu kehräsluun alla ja takana. Kaikenlainen kuntoutusyritys vei aina tilannetta vaan huonompaan suuntaan. Andersin käsittely tosin auttoi - aina seuraavaan treeniin asti. Niinpä kitkuttelin kisan silloin kisan tällöin ilman mahdollisuutta kunnolliseen harjoitteluun. Puolittainen puuhastelu ei koskaan ole ihmeemmin kiinnostanut - eikä se sitä tehnyt nytkään. Kivunkin olisi kestänyt mutta jalan pettäminen alta vähänkään epätasaisella alustalla vei innon ja motivaation rippeet. Syksyn rääppiminen SM-pitkänmatkan jälkeen olisi saanut jäädä kokematta. Kun ei kulje, ei kiinnosta, ei huvita eikä ole terveyttä ei velvollisuudentunto saisi olla aina se ainoa syy, joka pakottaa kisoihin. Halikkoviestissä oltiin siinä pisteessä että juokseminen oli lähes mahdotonta. Kävelykin teki tiukkaa, varsinkin heikommalla alustalla.

No, siinä vaiheessa kun ei ole enää hävittävää, voi mennä lääkäriin. Linko määräsi magneettiin jonka jälkeen Michelsson totesi että joo, molemmat peroneusjänteet on revenneet pitkittäissuunnassa, brevis ainakin kolmeen osaan ja longus kahtia. Nivelsiteetkin olivat löysällä, yllättäen Paha vamma, kuulemma, ja toipumisennuste epävarma. Kuukausien tauosta puhuttiin parhaassakin tapauksessa. Miika hommasi mulle ajan vielä Turkuun Oravalle, joka oli optimistisempi. Kuulemma tulee leikkauksen ja kuntoutuksen avulla ihan kelvolliseksi. Liekö kokemuksen tuomaa varmuutta, rohkeampaa optimismia vaiko molempia. Joka tapauksessa leikkaus edessä ja tämän vuoden puolella juoksut juostu.

Eipä siinä mitään, eilisen teeren poikia ei olla - siinäkään hommassa. Edellisestä kerrasta on onneksi aikaa jo seitsemän vuotta.