Jumitusta ja kuumehoureita

Elämä alkaa vihdoin voittaa. Leikkauksesta (6.11.) on nyt 1,5 viikkoa ja kipsi jalassa vielä viikon päivät. Koiven kanssa on pärjätty varsin mukavasti, vaikka onhan tuo kipsilasta vähän turhankin tuttu ja turkasen tukala kumppani.

Pari ekaa päivää meni mukavasti pilleripöhnässä panacodia, buranaa ja jotain morfiinijohdannaista napsiessa. Äijä oli kuitenkin sekä köyhä että kipeä. Kun pöhnä alkoi helpottaa, iskikin sitten kurkkutulehduksen poikanen, joka varttui varsin nopealla tahdilla ihan kunnon taudiksi. Kuumetta 38'C ja kurkku niin turvoksissa että hengittäminenkin sattui. En suosittele - tosin Marika pääsi nokittamaan kipsillä ja mahataudilla. Ei hääviä sekään. No, pari päivää kärvisteltyäni sain keskiviikkona Kaikkosen oloiselta kaverilta Meilahdesta Zithromax-kuurin. Kyselin että eikös kuitenkin pitäisi ottaa jokin nieluviljely, jotta selviäisi onko siellä nielussa bakteeria mutta kuulemma ei ole huolta sillä " kyllä tämä kaikki oravaa pienemmät sieltä kurkusta tällä lähtee". Mikäs siinä.

Niin, olin itseasiassa Meilahden korvapolilla kuulemassa mitä poskionteloiden TT-kuvasta oli löytynyt. Piilevä ja pitkäaikainen hammastulehdushan se siellä yläposkihampaan juuressa asustelee ja aiheuttaa vaikka minkämoisia oireita - teoriassa. Käytännössä on tietysti vaikea tietää, kuinka iso osa tän ja viime vuoden sairastelu- ja suorituskykyongelmista menee tuon tulehduksen piikkiin. Toivotaan, että valtaosa. Ilmeisesti se tulehdus on ollut siellä jo hyvän aikaa koska oli syönyt tiensä luun läpi jo poskionteloon saakka. Soittelin hammaslääkärille ja kyselin mitä tehdään. Kuulemma juurihoito, joka vaatii useampia käyntejä ja jos ei aukko poskionteloon mene sen jälkeen umpeen niin leikataan poskionteloita. Ei ihan semmoisia uutisia mitä tässä tilanteessa olisi halunnut kuulla.

Tää saikulla olo on melkoisen leppoisaa touhua nyt kun tuo tauti helpotti. Aamulla vetää kevyen aamiaisen ja katsellee aamusarjat tehden kevyitä jumppaliikkeitä. Päivä jatkuukin mukavasti ostoskanavan ja ostosruudun parissa. Tollainen Swiffel Sweeper, H2O Mop ja erityisesti VibroShape -vyö pitää ehdottomasti saada. Ostopäätöksen jälkeen onkin aika siirtyä koneen ääreen ja surffailla netissä ja muutenvaan jumittaa. Ennen iltapäiväsarjoja ehtii vielä vetäistä päikkärit ja lämmittää annoksen Saarioisten makaronilaatikkoa tai Pirkka Lihaperunasosetta. Aamusarjoista suosikikseni on nousemassa Elämää Ballykissangelissa ja alkuillan kruunaa ehdottomasti Sydämen asialla. Tässä brittiläisen pikkukylän 60-lukuista elämää kuvaavassa sarjassa on on se loistava puoli, että sen näkee heti seuraavana aamuna uusintana eikä näinollen menetä mitään vaikka keskittyminen hieman harhailisikin. Näin vanhempana olen näköjään mieltynyt laatusarjoihin - kymmenen vuotta sitten ensimmäisten nilkkaleikkausten aikaan Kauniit ja Rohkeat muodostivat päivän kohokohdan. Ilta kuluukin telkkarin ääressä jalkaa heilutellen ja seuraavana aamuna homma pyörähtää taas jo tutuksi tulleille urilleen. Paitsi jos oikein hektinen päivä sattuu niin saatan köpöttellä postilaatikolle asti.

Oikeastaan on ihan terveellistä välillä pysähtyä ja elää hetki täysin paineetonta elämää.

Treenit on jäissä, ymmärrettävästi. Olen kuitenkin päivittäin koettanut jumpata keskivartaloa ja jalkoja 30-50min. Se hyöty tästä jaksosta ainakin on, että selkä ja vatsa saavat kyytiä. On kuitenkin kohtuullisen turhauttavaa koettaa treenata niin ettei liika hiki puske läpi - ei käy kateeksi naisia kuntosaleilla, mitenkään yleistämättä. Piakkoin homma helpottuu ja pääsen kevyesti polkemaan kuntopyörää ja käymään salilla, joten toivoa on ilmassa. Motivaatio on ihme kyllä paremmissa kantimissa kuin koko syksynä - olenko olemassa vain toipuakseni vammasta ja ongelmasta toisensa jälkeen?