Sijoituksille odotettuakin heikompaa tuottoa

Ensimmäisen puolivuotiskauden (Joulu-Toukokuu) saldo tilikirjassa näyttää lukemaa 325 h. Vaikkeivat kuukausisijoitukset olekaan kovin kummoisia verrattuna siihen mitä joskus ennen, on myös tuotto jäänyt toivottua heikommaksi. Lisäksi pitää huomioida ettei tämänvuotinen sijoitus ole peräisin mistään sulavista yrityiskaupoista tai optioiden lunastuksista vaan aivan rehellisestä duunarin hommasta. Joku voisi vetää jonkinmoisen analogian vesijuoksun, kuntopyöräilyn, kestovoimajumpan ja ns. paskaduunien välille.

Tälle kolmensadankahdenkymmenenviiden tunnin talletukselleni on tuottoa kertynyt ainostaan yhden startin muodossa, tuloksena 4. sija Nummelanharjun hölkästä 6.4. (7 km, 22.32).

Nordean ja Säästöpankin käyttötilieni korotkin huitelevat tähän verrattuna katossa.

Viimeiset seitsemän viikkoa onkin taisteltu oikean takareiden kanssa. Jumppaa, vesijuoksua, crosstraineria, jumppaa, vesijuoksua ja crosstraineria. Ja tätä kaikkea toki kytäten sitä ettei jalkaan vaan nappaa, ettei vahingossakaan tee liian tehokkaasti ja kuormittavasti. Ei ole kovin yksinkertaista koittaa kuiskata mahdollisimman kovaa kuitenkaan ääntä korottamatta. Sitä ei sanalla sanoen tunne lyövänsä tosissaan, paitsi päätä seinään. Ja vailla varmuutta tuloksesta; 7 viikon kuntoutuksesta huolimatta paluu normaaliharjoitteluun on yhä äärimmäisen kaukana tulevaisuudessa.

Jos seuraavan kuukauden aikana ei tapahdu selvää edistystä niin sitten seuraavat vaihtoehdot taitavat olla vähissä ja lähinnä linjalla Orava tai Tulikoura, Turun Mehiläinen tai Helsingin Diacor.

Onko ihme, että joka päivä pohdin sitä mihin panokseni jatkossa sijoitan. Meneekö se myös tulevaisuudessa urheilun alttarille, sokeassa uskossa siihen ettei Norjan 2005 PM-kisojen pitkän matkan 9. sija jää parhaakseni kansainvälisillä kentillä, vai lyönkö evääni kiinni muihin haasteisiin? Jos käyttäisin kaiken tämänkin ajan johonkin muuhun niin voisinko saavuttaa enemmän?

Ja ennenkaikkea, voisinko samalla nauttia elämästä ja liikunnasta enemmän?