Kaksi askelta eteen - yksi taakse

Lanzaroten reissu meni mukavasti. Jaksoin ja pystyin harjoittelemaan varsin hyvällä tasolla ilman ongelmia. Lenkillä tuntui hyvältä, jos ei nyt niin ihmeemmin kulkenutkaan. Määrää tuli mätettyä urakalla ja kuormitettua jalkaa aikalailla enemmän kuin viimekuukausina, ilman poikkipuolista sanaa. Hieman kyllä jo kilometrejä hiulatessani ja niitä harjoituspäiväkirjaan merkitessäni arvelin että voi olla melkoisen kovaa tämä touhu ottaen huomioon harjoitustaustan. Kokemus on nimittäin opettanut että siinä vaiheessa kun olotila ei tunnu mukavalta kuin treenatessa - ja siinäkin vasta koneen hyvän matkaa lämmettyä - ollaan rasitustasolla, joka tulee vaatimaan veronsa levon muodossa ennemmin tai myöhemmin. Sitäkin on kokeiltu ettei levätä, vähemmän positiivisin joskin hyvin tunnetuin seurauksin. Kun jalka kuitenkin tuntui päivä päivältä paremmalta, suunnitelmia kevään suhteen alettiin katselemaan jo ihan uusin silmin. Suunnitelmiin piirtyi melkomoista lyöntiä. Odotukset nousivat vähintään samaa tahtia viikkotolpan kanssa. Tunsin ottaneeni vähintään kaksi kukonaskelta eteenpäin.

Eivätpä ne asiat juuri koskaan mene niin kuin elokuvissa. Tai onhan niissäkin toisaalta takaumia, taka-askeleita. Väsymystä - siis todellista koomaa - osasin odottaa kotiin palatessani. Jalkakipu tuli yllätyksenä. Jonkinlaista haava/hermokipua on nyt ollut useampi päivä. Miksei turvotusta ja kuumotustakin. Eikä oikein toimi pohjekaan. Jäkissä. Pidin pari kevyttä päivää ja tänään työstin salilla 90min yhdistelmänä kuntopyörä - soutu - juoksu - stepperi sillä tuloksella että koipi on nyt illalla rehellisesti sanottuna helvetin huonon tuntuinen. Pitäisikö lyödä liinat kiinni ja kunnioittaa reaktiokipua - vai uskoa siihen että suunnitelmien jääräpäinen toteuttaminen johtaa varmempiin tuloksiin? Vaikka tiedän, mitä pitäisi tehdä ja se lukee huoneentaulussani kultakirjaimin, en tiedä pystynkö. Tahto voi olla järkeä vahvempi, yhä, kaikesta kokemuksesta ja vannotuista valoista huolimatta.

Runkoviikko odottaa paperilla tekijäänsä.