Joulupöhön torjuntaa

Hyvää Joulua näin jälkijunassa.

Perinteinen joulupöhö yllätti taas puun takaa. Sapuskaa, viiniä ja suklaata tuli napsittua tutuun tyyliin sillä seurauksella että olo on pari päivää ollut sanalla sanoen turvonnut. Lähinnä vatsan seudulta. Liekö suolaisen ruoan vai kuormittavuuden kasvun vaikutusta mutta toki nilkassakin jotakin pientä turvoketta tuntuu aina aika ajoin olevan. Voi olla, että ensimmäisen juoksutekniikkatreenin ja kevyen juoksentelun jälkeen seuraavana päivänä ei olisi kannattanut suunnata Sotunkiin 1,5h polkuvaellukselle.

Olin budjetoinut jouluaatolle ja joulupäiväksi palauttavan lepojakson. Sen maltoin pitää ilman ongelmia, itseasiassa jo aatonaattona jouduin taipumaan lepoiltapäivään kun rehellisesti totesin lihaksiston olevan siinä tilassa ettei suunniteltu voimaharjoitus näyttäisi hyvältä kuin harjoituspäiväkirjan lehdillä. Eikä siinäkään enää seuraavalla viikolla. Eilinen joulupäivä piti sisällään tunnin verran kevyttä joulupöhön torjuntaa Paipin hiihtoputkessa. Normaalista kauden avauksesta poiketen pertsa muistutti etäisesti sitä samaa lajia, jota tavataan kevättalvella yleisesti kakkosen ladulla. Tyypilliseltä ristiriipunnalta vältyin sinisen liisterin ja pehmeän purkin seinäpitoa lähetelevästä vaikutuksesta. Nilkaankaan ei juuri sattunut - jos ensimmäistä kunnon potkua ei lasketa. Pari uutta lihasta tuntui treenin kuluessa jalkaterästä ja säärestä jälleen löytyvän.

Tänään sekä nilkka että nivuset muistuttivat ettei aktiivilepo ja palauttelu ole lepoa ihan kaikilta osin. Totesin kuitenkin joulupöhön sen verta uhkaavaksi että suuntasin fillarilla Kumpulaan rakentamaan keski- ja ylävartaloa. Pulska kolmonen kevyttä liikuntaa auttoi jonkin verran. Huomenna sitten taas tiukempaa.